Venezuela oli yksi alkuvuoden 2019 ulkomaanuutisten kestotrendaajia vallankaappausyrityksen, pakolaistilanteensa ja talousahdinkonsa takia. Viime aikoina uutiset ovat kuitenkin tyrehtyneet eikä tämä Latinalaisen Amerikan maa ole juuri otsikoissa ollut. Mitä Venezuelassa tapahtuu ja mikä sen taloudellinen tilanne oikein on?
Sekä Venezuelan poliittinen että taloudellinen tilanne on epävakaa, se todettakoon tiivistelmänä. Onkin jopa vitsailtu, että nykyhallinnon taloudenpitoa huonommin ei valtio voisi pärjätä vaikka laittaisi koko budjettinsa panokseksi rulettipöytään. ComeOn Bonus sen sijaan ei ole mikään vitsi: käyttämällä ilmaisen bonuksen voit pistää taloutesi kertaheitolla Venezuelan vastaavaa paremmalle tolalle.
Maduro näyttää pysyvän vallassa
Venezuelan nykyinen presidentti Nicolás Maduro nousi valtaan vaalien kautta vuonna 2013 edeltäjänsä Hugo Chávezin kuoltua. Vuonna 2018 Maduro voitti toiset presidentinvaalit, joskin oppositio boikotoi vaaleja ja vaaleissa on esitetty tapahtuneen laajamittaista huijausta. Madurolla on silti myös aitoa – joskin talouskurimuksen takia hupenevaa – kansan tukea takanaan, mikä on mahdollistanut hänen selviytymisensä vallassa tähän asti.
Oppositiojohtaja tukema Juan Guaidó ehti jo tammikuussa 2019 julistautua Venezuelan presidentiksi ja maassa tapahtui laajoja levottomuuksia vaalituloksen sekä tämän julistuksen seurauksena. Momentum näytti nopeasti kallistuvan Guaidón puolelle, etenkin tämän saatua Yhdysvaltain ja YK:n diplomaattisen tuen puolelleen. Maduron ja muun valtakoneiston onnistui kuitenkin pitää poliisi ja armeija lopulta kontrollissaan, ja toistaiseksi tilanne näyttää tämän suhteen vakiintuneen.
Perustarvikkeista pulaa, talouspakolaisuus kasvaa
Istuvan presidentin haasteet eivät ole suinkaan päättyneet Guaidón vallankaappausyrityksen torjumiseen. Yhdysvallat on asettanut maan taloudelliseen boikottiin ja talouden syöksykierre on jatkunut – kansalaisilla on vakavia puutteita peruselintarvikkeista, infrastruktuuri toimii parhaimmillaankin puutteellisesti ja terveydenhuolto on niin ikään kehnossa jamassa etenkin lääkepulan takia.
Rahalla kuitenkin saa myös Venezuelassa eikä itse asiassa hyvin toimeentulevilla yläluokan edustajilla ennen vuonna 2019 kärjistynyttä poliittista kriisiä ollut suurempaa hätää jo pari vuotta jatkuneesta talouskriisistä huolimatta. Hallinto on kuitenkin koventanut otteitaan myös näitä hyvin toimeentulevia kohtaan, sillä heidät nähdään opposition kannattajina – siksi myös tämä väestönosa on alkanut paeta maasta.
Taustalla on jo Maduron edeltäjän aikana aloitettu talouskokeilu, jossa korruptio ja suunnittelemattomuus pääsivät rehottamaan. Siinä missä neuvostososialismin aikaan harrastettiin usein tehotonta suunnitelmataloutta, joka kuitenkin tyydytti useimmiten kansalaisten perustarpeet, sosialistisessa Venezuelassa juuri minkäänlaista suunnitelmallisuutta ei taloudenpidossa harjoitettu. Kriisi oli valmis.
Öljy Venezuelan valttikorttina
Yhdysvallat on parhaansa mukaan pyrkinyt saattamaan Venezuelan taloussaartoon ja virallisesti Yhdysvallat kieltäytyykin toimimasta sellaisten tahojen kanssa, jotka käyvät kauppaa Venezuelan kanssa. Näitä saartotoimenpiteitä on kuitenkin pyritty kiertämään tiettävästi myös amerikkalaisten yritysten toimesta, sillä Venezuelalla on eräs erittäin arvokas resurssi, joka kiinnostaa kaikkialla: öljy.
Öljy on Venezuelan talouden kulmakivi, ja siihen Hugo Chavezin hankkeet pohjasivat. Autoilu oli halvan polttoaineen ansiosta puoli-ilmaista, ja kaikenlaisia enemmän tai vähemmän järkeviä projekteja aloitettiin. Öljyrahaa ei käytetty kehnomman tulevaisuuden varalta varautumiseen, eikä kansallisen öljy-yhtiön taloudenpidossa ollut juuri vastuuta havaittavissa. Sen sijaan öljyrahoja katosi milloin mihinkin, ja samalla koko maan talous tuli täysin riippuvaiseksi öljyn viennistä ulkomaille.
Kun valtio satsasi kaikki paukkunsa öljyn vientiin, annettiin kotimaassa teollisen ja maataloudellisen tuotannon ajautua retuperälle. Sinällään tämä kehitys alkoi jo kauan ennen chavezilaisen sosialismin aikakautta, mutta Chavezin ja varsinkin Maduron aikakaudella se kiihtyi entisestään.
Valuutan vääristynyt arvo ja hintojen sääntely
Öljyvetoinen talous ja keskusjohtoinen taloudenhallinta mahdollistivat Venezuelan oman valuutan arvon pitämisen keinotekoisen korkealla: vieraita valuutoita sai äärimmäisen halvalla. Samalla kuitenkin varallisuus karkasi ulos maasta tuonnin ollessa halpaa ja tietyllä tapaa välillisesti subventoitua.
Samalla talouskriisin sytykkeenä toimi hintojen sääntely, jonka ansiosta venezuelalaiset maanviljelijät eivät kyenneet tulemaan toimeen työllään. Sama mekanismi toistui monilla muillakin aloilla, kaikkein korostetuimmin kotimaisessa energiantuotannossa.
Venezuelalla on yhä kaikki mahdollisuudet nousta inhimillisestä katastrofista, mutta nykyhallinnon alla sen on vaikea uskoa tapahtuvan. Nykyhallinnon taas on vaikea uskoa vaihtuvan niin kauan kuin se kykenee pitämään väkivaltamonopolin eli käytännössä armeijan ja poliisin hallinnan itsellään.
