Kiina on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin talous suoralla bruttokansantuotteella mitattuna vain Yhdysvaltojen ohittaessa maan. Kun bruttokansantuote suhteutetaan ostovoimaan, Kiina nousee jo ykkössijalle.
Maan vientitulot ovat ovat maailman suurimmat, tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat ja Euroopan Unioni. Merkittäviä teollisuuden aloja ovat rauta-, teräs-, kivihiili-, polttoaine-, kone- ja aseteollisuus. Erityisesti Kiinan autoteollisuus on viime aikoina ollut suuressa kasvussa, ja useat suuret yhtiöt ovat siirtäneet tuotantonsa kiinalaisille tehtaille jo vuosia sitten.
70% maan teollisuudesta on yksityisen sektorin hallinnassa, ja 30% on valtio-omisteista. Myös maatalous on kasvanut tasaisesti aina 1970-luvulta alkaen. Nykyään maa onkin maailman suurin tuottaja esimerkiksi viljalle, puuvillalle, hedelmille, vihanneksille, lihalle ja siipikarjalle.
Maon Kiinasta maailman suurimmaksi vientimaaksi
Maan nousu maailman mahtavimmaksi taloudeksi on tapahtunut todella nopeasti. Maon rautaisen otteen rauetessa 1970-luvun puolivälissä, maan talous pääsi aloittamaan kasvunsa. Vuonna 1978 tehtiin suuria talousuudistuksia, ja ulkomaiset investoijat alkoivat pikkuhiljaa kiinnostua Kiinasta.
Kiinan teollisuuspäättäjät alkoivat ottaa mallia länsimaista, tuotantoa saatiin tehostettua ja teknologiaa uudistettua. Uudistukset saivat aikaan kevyen teollisuuden nopean kasvun käynnistymisen, ja maatalous kehittyi samaa tahtia. Talouden kasvun myötä myös kansalaisten ostovoima lisääntyi, ja alkoi positiivisen kasvun kierre.
Valtava kasvu ei tapahdu ongelmitta
Kiinan 1970-luvulla alkaneelle talouden kasvulle ei näy loppua. Kasvu jatkuu edelleen noin 7% vuosivauhdilla – luku on todella pysäyttävä. Maan verrattain alhainen palkkataso ja edullinen verotus houkuttelevat jatkuvasti lisää ulkomaisia yrityksiä siirtämään tuotantonsa maahan.
Talouden nopea kasvu ei ole antanut maan infrastruktuurille ja yhteiskunnalle aikaa sopeutua muutoksiin. Muun muassa energiantuotanto on suuri haaste valtavan kysynnän edessä.
On valitettava tosiasia myös, että luonto on ensisijainen kärsijä teollisuuden tarpeiden alla. Kiinasta löytyy jo alueita, joissa ekosysteemi on paikoin tuhoutunut, ja useiden uhanalaisten eläinlajien pelätään olevan sukupuuttoon kuolemisen vaarassa.
Kuivilla alueilla tapahtuva maan laadun heikkeneminen ja aavikoituminen on Kiinassa maailman nopeinta. Vaikka tutkijat eivät osaa vielä ennustaa tarkkaa aikaa, maa tulee kärsimään tulevaisuudessa vedenpuutteesta.
Yhteiskunnan rakenteet eivät kestä liian nopeaa kasvua
Kiinan viimeisinä vuosikymmeninä tapahtunut ampaisu talouden saralla on tuonut ongelmia myös yhteiskunnallisella tasolla. Nopea kasvu on kasvattanut aina vain suuremmaksi kuilua köyhien ja rikkaiden välillä. Maan väestöstä jopa noin 95% arvioidaan lukeutuvan henkilöihin, jotka tienaavat keskituloja vähemmän. Byrokratia on todella raskasta, ja verotusjärjestelmä toimii huonosti.
Työviikko on määrätty viisipäiväiseksi, mutta tuntimäärät voivat kasvaa todella suuriksi. Työvuoteen ei kuulu myöskään varsinaisia lomia. Ammattiliittotoiminta on erittäin rajattua ja kontrolloitua. Koko maassa toimii vain yksi ammattiliitto, All-China Federation of Trade Unions (ACFTU), joka toimii keskusliittona kaikille ammateille. Uusien liittojen järjestäytymisyritykset voivat johtaa sakkoihin ja jopa pidätyksiin.
Työläisen asemassa ja työolosuhteissa on hurjasti parantamisen varaa. Esimerkiksi työturvallisuudessa on usein puutteita, ja palkat voivat painua todella pieniksi. Yksi teollisuuden nopean kasvun rumimmista kääntöpuolista on lapsityövoiman käyttö.
Valveutuneet yhtiöt tekevätkin ennen tuotannon siirtämistä maahan tarvittavat tarkastukset auttaakseen työläisten olojen parantamista. Tie kestävän kehityksen toteutumiseen maassa tulee kuitenkin olemaan pitkä ja kivinen.
